keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Long time no see!

Huh! 

Tässäpä vierähtikin tovi siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin. On se ihmisen elämä niin kiireistä, ettei blogiaankaan ehdi päivittää. Noh, ei nyt oikeasti, mutta eikös sitä niin virko ihmiset, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Syksy seurasi kesää ja koulukin yllättäen alkoi sen mukana. Ensimmäinen jaksomme alkoikin hurjalla vauhdilla, sillä jo ensimmäisen viikon lopussa oli jo ideatasolla suunniteltu mitä tuleman pitää.

Aiheenahan meillä oli siis juhlapukujen valmistaminen ja suunnittelu. Jotta tehtävä ei osoittautuisi liian helpoksi piti meidän sisällyttää pukuun kirjontaa tai muuta koristelutekniikkaa joko irroitettavan koristeen muodossa tai vaihtoehtoisesti ommellen pukuun ikuisiksi ajoiksi koristuksen kiinni.



Tehtiin harjoituksena nk. Diorin-ruusu, jonka nimen alkuperästä ei ole sen kummempaa tietoa kuulemma, mutts oma villi veikkaukseni kallistuu kyllä siihen, että nimen alkuperä on lähtöisin siltä kuuluisimmalta Diorilta. Ken tietää.

Rakastan pastellivärejä. Opettaja taisikin tokaista kankaita esille kaivaessani, että aikaan saisi todellisen kermakakun. Vitsi tai ei niin sitä juuri lähdin juhlapuvultani hakemaan. Marie Antoinette tyylinen pastellisävyjä ja muhkeita (kankaan) muotoja esittelevä puku. Yläosan tein korselettimaiseksi ja päätin myös, että koristelen korsetin helmillä ja paljeteilla. Muuhun pukuun ajattelin alunperin tehdä niitä Diorin ruusuja ja jopa rusetteja, mutta luovuin ajatuksesta viimeistään kun sain pitsihameeni muotoiltua. Liiallinen ruusu-rusetti-helmiräjähdys olisi vienyt pukuni mauttomuuden puolelle ja vahvasti. Vaikka hainkin kermakakkua en halunnut tehdä mitään turhanpäiväistä naamiaispukua, vaan kauniin luomuksen.

Lopputulos viehätti minua ja oli halutun lainen, vaikka ihan kaikkea aluksi kaavailemaani en pukuun laittanutkaan. Aika loppui kesken niin kuin lähestulkoon aina, eikä asiaa auttanut se, ettei minulla ollut mitään tietoa kauan tuollaisenkin puvun valmistuksessa oikeasti menee. Kuvitelmat ja totuus kun ovat aivan toista maata. Noh, vahingosta viisastuu kuitenkin ja ehkäpä jopa kehittyy ompelijana ja juhlapukumaakarina.








maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kotelomekkoilua

Ihanaa! Vihdoin alkoi niin kutsuttu näytön valmistelu, mikä näin ensimmäisenä vuonna on Omniassa kotelomekko! Täytyy sanoa, että olen tosi iloinen, että tehdään mekko, sillä ne jotka mut tuntee tietää, että en käytä hirveesti housuja tai kauluspaitoja, joka perinteisesti kai on ollut näytön aihe.

Malleja on kolme erilaista, mistä saa valita mieleisensä. Ope Maria muistutti, ettei kannata lähteä hirveän vaikeaa mallia tekemään, sillä tarkoitus on tehdä malli näyttönä eli hyvin itsenäisesti. Mikäli lähtee kamalan vaikeaa kuosittelemaan kaivaa itselleen vain kuoppaa.

Olen tosi tyytyväinen malleihin periaatteessa kaikki on Ihan yhtä hyviä. Mulle uutta oli, että kotelomekoiksi lasketaan niin monenlaiset eri leikkauksilla tehdyt mekot. Oon aina kuvitellut, että kotelomekko on se perinteinen, kapeahelmainen ja tyköistuva mekko, joita näkee esim. toimistotyöläisillä. Mutta ei se niin olekaan! Mekossa voi olla vaikka puhvihihat ja kellohelma ja silti se voi olla kotelomekko.

Piirrettiin peruskaavat puvulle omilla mitoilla ja valmistettiin proto niiden pohjalta. Sovitettiin ja merkattiin muutokset omaan peruskaavaan, jotta sitten näyttöä aloittaessa olisi jo hyvällä mallilla ja itselle sopiva se mekon kaava.







 Jottei totuus unohtuisi tehtiin myös kauluspaitaharjoitus kahdella erilaisella rannekkeella ja halkiolla. Niinkuin ope totesi tuskin moni tilaa kauluspaitaa ompelijalta ja kotelomekkoja taas hyvinkin useat teettää, eli tästäkin syystä on järkevämpää opetella kauluspaita-asiat harjoituksessa eikä varsinaisena työnä. Me like!

Tehtiin kotelomekkoharjoitus johon ompelimme vuorin, piiloketjun, toiselle puolelle hihan ja toisen puolen hihansuun pussiin. Mulla oli tietty ennakkoaavistus siitä, miten harjoituksen kankaiden ja mun yhteistyö tulisi sujumaan ja täytyy sanoa, etten vieläkään fanita paksumpaa pellavaa. Onnistuin suht hyvin harjoituksen eri vaiheissa, hihan istuttamista ja pussiin ompelemista lukuunottamatta. Erityisen tyytyväinen olin piilovetoketjun lopulliseen ulkonäköön. 
Minusta ja erittäin helposti purkautuvasta pellavakankaasta ei muuten ikinä tule parhaita ystäviä!
Harjoitus tuli valmiiksi kankaan kurittomuudesta huolimatta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Kädentiellä vuori ommeltiin pussiin.

Valmis yksihihainen kotelomekkoharjoitelma. 




Noh, kyse oli harjoituksesta ja tarkoitus on opetella. Hyväksyin ihan jees sen, etten tällä kertaa saanut täydellistä aikaiseksi ja arvostan ope Marian kärsivällisyyttä ja halua auttaa. Eiköhän mustakin vielä ompelijatar kuoriudu!

Suunnittelun näyttötyön esityskuva ja kassin printti

FIN.










torstai 28. toukokuuta 2015

Suunnittelun näyttötyö







Tämän kevään suunnittelun näyttötyönä saimme tehtäväksemme suunnitella koulussamme sijaitsevalle Studio Pomsille leningin. Kankaita oli kolme erilaista ja ne arvottiin opiskelijoille. Oma kankaani on City-mekoksi kutsutun leningin kukallinen kangas.



Suunnittelussa tuli ottaa huomioon monia asioita, ja aluksi tuntuikin todella hankalalta löytää johdonmukaista ja toimivaa suuntaa. Leningin tuli toimia monenlaisille vartalomalleille, olla käyttökelpoinen ja tietysti mukava katsella. Lähdin ajatuksella: jokainen nainen on jumalatar. 



Koska kyseessä nyt kuitenkin on arkivaate en kuitenkaan lähtenyt tekemään mekkoa, joka vaatisi käyttäjältään kohtuutonta ylipukeutumista. Halusin peittää yleisemmät ongelmakohdat vartalossa ja koska kankaan kuosi oli kukallinen halusin myös pysytellä hyvin selkeälinjaisessa ja kuviota rikkomatta tyylikkäässä ja klassisessakin ratkaisussa. 




Mekon ohella meidän tuli suunnitella yksivärisen canvas-kassin printti ja itse kassi. Päädyin utuiseen tunnelmaan, tunnelmaan joka taas on aivan päinvastainen City-elämälle. Kuvassa on prinsessalinna ja satukirjamainen onnellisuus. Halusin antaa mahdollisuuden päästä kassin kuvan kautta jonnekin kauas, edes hetkeksi ulos kiireellisestä elämästä. 









tiistai 26. toukokuuta 2015

Treasure map - aarrekartta

Treasure map - aarrekartta

The Row yellow dress
€4.155 - net-a-porter.com

Loyd Ford lace dress
montaignemarket.com

Kaliko green dress
€210 - johnlewis.com

Kaliko pink dress
€210 - houseoffraser.co.uk

Siste s sleeveless top
€65 - yoox.com

Precis Petite blue jacket
€140 - houseoffraser.co.uk

Repetto black pumps
€360 - stylebop.com

Charlotte Olympia clutch
€400 - theoutnet.com

Green purse
€32 - simplybe.com

Garrett Leight cat-eye glasses
€340 - shopbop.com

Alligator hair clip
€32 - claires.com

Kate Marie rhinestone tiara
€24 - overstock.com

Hair bow
€3,42 - hottopic.com

Straw hat
jpeterman.com

Merci Gustave pop art
€82 - ahalife.com

Outdoor chair
€83 - oliverbonas.com

Sunnylife outdoor light
€18 - stbernardsports.com

Garden decor
€17 - casa.com

Dot bo
€17 - dotandbo.com

Zara Home bath towel
€11 - zarahome.com

Ceramic home decor
€9,88 - amazon.com

maanantai 18. toukokuuta 2015

Albers - väriteoria

"A thing is never seen as it really is.”

Saksalaissyntyinen amerikkalainen taiteilija Josef Albers on varmasti eniten muuttanut käsitystämme siitä, miten värit näyttäytyvät meille. Tuskin kukaan toinen on haastanut vanhat käsitykset yhtä tehokkaasti ja näyttänyt toteen sen, että jos jokin, niin ihmisen silmä valehtelee. Albers kehotti meitä tarkastelemaan värejä yrittämisen ja erehdyksen sekä kokemuksen kautta, kun taas vanhat teoriat nojasivat päinvastaiseen lähinnä teoreettiseen lähestymiseen.

"Havainnoidessamme visuaalisesti tuskin koskaan näemme väriä niin kuin se on,siis fyysisesti. Tästä syystä väri on suhteellisin käsite taiteessa. Jotta voisimme käyttää värejä taitavasti tulee meidän ymmärtää, että värit huijaavat meitä jatkuvasti".

Ensimmäiseksi tulisi ymmärtää, että jokaisella värillä on lukemattomia tulkintoja.


VÄRIEN SUHTEELLISUUS

Jokaisella värillä on monia eri kasvoja ja yksi sama väri voidaan saada näyttämään kahdelta eri väriltä. Yläpuolella olevat kaksi ruskeaa neliötä saavat eri sävyn, vaikka todellisuudessa neliöiden väri on identtinen.


Albers kehottaa meitä värien näkemisen rinnalla tuntemaan värit. Kuten jo aiemmin mainittiin Albers siis käänsi käytännön kokemisen teoreettisen edelle. Albers vertaakin värejä ja niiden tuntemusta akustiikkaan: pelkkä tieto akustiikasta ei tee meistä musikaalisia, ei tuottavalla eikä arvostavalla puolella, jos emme ymmärrä korkeamman ja matalamman nuotin eroa emme hyvin todennäköisesti pysty soittamaan, luomaan tai kuuntelemaan musiikkia niin, että se olisi nautittavaa. Jos kahdelle kokille annetaan samat ainekset ja sama resepti, ei lopputulos välttämättä ole halutun lainen. Vasta kun nämä kaksi ymmärtävät lämpötilojen, tekniikoiden yms. merkityksen päästään varmemmin haluttuun lopputulokseen. Tuskin nytkään nämä kaksi lopputulosta ovat täysin identtiset, mutta sillä ei ole merkitystä. Ainoastaan se, että yrityksen ja erehdyksen, lukemattomien kokeilujen, oivallusten ja ideoiden aikaansaamana syntyi taito kokata. Myöskään siis yksittäinen värijärjestelmä ei voi kehittää värien tuntemisen herkkyyttä. Kokeilemalla ja haastamalla, virheitä tekemällä ja erehtymällä valmistamme itsemme katselemaan ja katsomaan voimme ymmärtää mitä värejä ympärillämme on.



Käytännössä esimerkein voidaan parhaiten osoittaa se, että värit todella ovat suhteellisia ja värit jotka näemme ovat ainoastaan silmiemme luoma illuusio.



JÄLKIKUVAN ILLUUSIO

Vasemmalla puolella on neliössä keltaisia, ympyränmuotoisia kuvioita vieri vieressä ja keskellä musta piste. Oikealla puolella taas valkoinen neliö, jonka keskellä on musta piste. Molemmat ovat mustalla taustalla. Kun tuijotamme vasemman puoleista neliötä minuutin ajan ja sen jälkeen siirrämme katseemme oikean puoleiseen neliöön, emme näekään vastavärisiä ympyröitä, vaan harmaan sävyisiä timantin muotoisia, ympyröiden väliin jääviä kuvioita. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus käänteisjälkikuvaksi.

Jotta pystyisimme todella ymmärtämään värien todelliset sävyerot, tulee meidän erottaa ja tunnistaa värien vaaleus ja tummuus. Albers kehottaa meitä tutustumaan väreihin, ja lopulta saavuttamaan tämän korkeamman värien ymmärryksen tason, kokeilemalla ja harjoittelemalla, mutta ei pakonomaisella vaan vapaalla ja jopa leikkisällä tavalla. 


Silmämme ovat kaukana täydellisestä, joten taianomaiset illuusiot on helppo luoda sävyjä ja taustoja vaihtamalla vaaleasta tummaan ja kylmästä lämpimään. Albers sanookin: 

"aivan kuten herrat pitävät vaaleaveriköistä, samoin jokaisella meillä on mieltymyksemme ja ennakkoluulomme värejä kohtaan."

Nämä mieltymyksemme ja ennakkoluulomme muuttuvat jatkuvasti elämämme aikana ja tämä selittääkin miksi yhtäkkiä saatamme kokea tarvetta uudelleen sisustaa, maalata huoneemme tai hankkia täysin eri värisiä vaatteita verrattuina entisiin. 


Myös vähentämällä ja lisäämällä värejä saadaan aikaiseksi monivivahteisia vaikutelmia. Vain ne, jotka todella tuntevat värit ja ymmärtävät väriteorian voivat tulla parhaiksi alallaan. Oli kyseessä sitten arkkitehti, taiteilija, sisustaja tai vaatesuunnittelija. Mielessä kannattaa pitää kuitenkin se, ettei väriteosrian oppimisen tarvitse olla vaikeaa tai ikävystyttävää. Tarvitaan vain harjoitusta, harjoitusta ja lisää harjoitusta.