"A thing is never seen as it really is.”
Saksalaissyntyinen amerikkalainen taiteilija Josef Albers on varmasti eniten muuttanut käsitystämme siitä, miten värit näyttäytyvät meille. Tuskin kukaan toinen on haastanut vanhat käsitykset yhtä tehokkaasti ja näyttänyt toteen sen, että jos jokin, niin ihmisen silmä valehtelee. Albers kehotti meitä tarkastelemaan värejä yrittämisen ja erehdyksen sekä kokemuksen kautta, kun taas vanhat teoriat nojasivat päinvastaiseen lähinnä teoreettiseen lähestymiseen.
"Havainnoidessamme visuaalisesti tuskin koskaan näemme väriä niin kuin se on,siis fyysisesti. Tästä syystä väri on suhteellisin käsite taiteessa. Jotta voisimme käyttää värejä taitavasti tulee meidän ymmärtää, että värit huijaavat meitä jatkuvasti".
Ensimmäiseksi tulisi ymmärtää, että jokaisella värillä on lukemattomia tulkintoja.
VÄRIEN SUHTEELLISUUS
Jokaisella värillä on monia eri kasvoja ja yksi sama väri voidaan saada näyttämään kahdelta eri väriltä. Yläpuolella olevat kaksi ruskeaa neliötä saavat eri sävyn, vaikka todellisuudessa neliöiden väri on identtinen.
Albers kehottaa meitä värien näkemisen rinnalla tuntemaan värit. Kuten jo aiemmin mainittiin Albers siis käänsi käytännön kokemisen teoreettisen edelle. Albers vertaakin värejä ja niiden tuntemusta akustiikkaan: pelkkä tieto akustiikasta ei tee meistä musikaalisia, ei tuottavalla eikä arvostavalla puolella, jos emme ymmärrä korkeamman ja matalamman nuotin eroa emme hyvin todennäköisesti pysty soittamaan, luomaan tai kuuntelemaan musiikkia niin, että se olisi nautittavaa. Jos kahdelle kokille annetaan samat ainekset ja sama resepti, ei lopputulos välttämättä ole halutun lainen. Vasta kun nämä kaksi ymmärtävät lämpötilojen, tekniikoiden yms. merkityksen päästään varmemmin haluttuun lopputulokseen. Tuskin nytkään nämä kaksi lopputulosta ovat täysin identtiset, mutta sillä ei ole merkitystä. Ainoastaan se, että yrityksen ja erehdyksen, lukemattomien kokeilujen, oivallusten ja ideoiden aikaansaamana syntyi taito kokata. Myöskään siis yksittäinen värijärjestelmä ei voi kehittää värien tuntemisen herkkyyttä. Kokeilemalla ja haastamalla, virheitä tekemällä ja erehtymällä valmistamme itsemme katselemaan ja katsomaan voimme ymmärtää mitä värejä ympärillämme on.
Käytännössä esimerkein voidaan parhaiten osoittaa se, että värit todella ovat suhteellisia ja värit jotka näemme ovat ainoastaan silmiemme luoma illuusio.
JÄLKIKUVAN ILLUUSIO
Vasemmalla puolella on neliössä keltaisia, ympyränmuotoisia kuvioita vieri vieressä ja keskellä musta piste. Oikealla puolella taas valkoinen neliö, jonka keskellä on musta piste. Molemmat ovat mustalla taustalla. Kun tuijotamme vasemman puoleista neliötä minuutin ajan ja sen jälkeen siirrämme katseemme oikean puoleiseen neliöön, emme näekään vastavärisiä ympyröitä, vaan harmaan sävyisiä timantin muotoisia, ympyröiden väliin jääviä kuvioita. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus käänteisjälkikuvaksi.
Jotta pystyisimme todella ymmärtämään värien todelliset sävyerot, tulee meidän erottaa ja tunnistaa värien vaaleus ja tummuus. Albers kehottaa meitä tutustumaan väreihin, ja lopulta saavuttamaan tämän korkeamman värien ymmärryksen tason, kokeilemalla ja harjoittelemalla, mutta ei pakonomaisella vaan vapaalla ja jopa leikkisällä tavalla.
Silmämme ovat kaukana täydellisestä, joten taianomaiset illuusiot on helppo luoda sävyjä ja taustoja vaihtamalla vaaleasta tummaan ja kylmästä lämpimään. Albers sanookin:
"aivan kuten herrat pitävät vaaleaveriköistä, samoin jokaisella meillä on mieltymyksemme ja ennakkoluulomme värejä kohtaan."
Nämä mieltymyksemme ja ennakkoluulomme muuttuvat jatkuvasti elämämme aikana ja tämä selittääkin miksi yhtäkkiä saatamme kokea tarvetta uudelleen sisustaa, maalata huoneemme tai hankkia täysin eri värisiä vaatteita verrattuina entisiin.
Myös vähentämällä ja lisäämällä värejä saadaan aikaiseksi monivivahteisia vaikutelmia. Vain ne, jotka todella tuntevat värit ja ymmärtävät väriteorian voivat tulla parhaiksi alallaan. Oli kyseessä sitten arkkitehti, taiteilija, sisustaja tai vaatesuunnittelija. Mielessä kannattaa pitää kuitenkin se, ettei väriteosrian oppimisen tarvitse olla vaikeaa tai ikävystyttävää. Tarvitaan vain harjoitusta, harjoitusta ja lisää harjoitusta.
