Malleja on kolme erilaista, mistä saa valita mieleisensä. Ope Maria muistutti, ettei kannata lähteä hirveän vaikeaa mallia tekemään, sillä tarkoitus on tehdä malli näyttönä eli hyvin itsenäisesti. Mikäli lähtee kamalan vaikeaa kuosittelemaan kaivaa itselleen vain kuoppaa.
Olen tosi tyytyväinen malleihin periaatteessa kaikki on Ihan yhtä hyviä. Mulle uutta oli, että kotelomekoiksi lasketaan niin monenlaiset eri leikkauksilla tehdyt mekot. Oon aina kuvitellut, että kotelomekko on se perinteinen, kapeahelmainen ja tyköistuva mekko, joita näkee esim. toimistotyöläisillä. Mutta ei se niin olekaan! Mekossa voi olla vaikka puhvihihat ja kellohelma ja silti se voi olla kotelomekko.
Piirrettiin peruskaavat puvulle omilla mitoilla ja valmistettiin proto niiden pohjalta. Sovitettiin ja merkattiin muutokset omaan peruskaavaan, jotta sitten näyttöä aloittaessa olisi jo hyvällä mallilla ja itselle sopiva se mekon kaava.
Jottei totuus unohtuisi tehtiin myös kauluspaitaharjoitus kahdella erilaisella rannekkeella ja halkiolla. Niinkuin ope totesi tuskin moni tilaa kauluspaitaa ompelijalta ja kotelomekkoja taas hyvinkin useat teettää, eli tästäkin syystä on järkevämpää opetella kauluspaita-asiat harjoituksessa eikä varsinaisena työnä. Me like!
Tehtiin kotelomekkoharjoitus johon ompelimme vuorin, piiloketjun, toiselle puolelle hihan ja toisen puolen hihansuun pussiin. Mulla oli tietty ennakkoaavistus siitä, miten harjoituksen kankaiden ja mun yhteistyö tulisi sujumaan ja täytyy sanoa, etten vieläkään fanita paksumpaa pellavaa. Onnistuin suht hyvin harjoituksen eri vaiheissa, hihan istuttamista ja pussiin ompelemista lukuunottamatta. Erityisen tyytyväinen olin piilovetoketjun lopulliseen ulkonäköön.
Minusta ja erittäin helposti purkautuvasta pellavakankaasta ei muuten ikinä tule parhaita ystäviä!
Harjoitus tuli valmiiksi kankaan kurittomuudesta huolimatta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kädentiellä vuori ommeltiin pussiin.
Valmis yksihihainen kotelomekkoharjoitelma.
Noh, kyse oli harjoituksesta ja tarkoitus on opetella. Hyväksyin ihan jees sen, etten tällä kertaa saanut täydellistä aikaiseksi ja arvostan ope Marian kärsivällisyyttä ja halua auttaa. Eiköhän mustakin vielä ompelijatar kuoriudu!
