Yleistä Lyonista, Ranskasta ja ranskalaisuudesta

 Nyt on jo kulunut niin paljon aikaa, että ollaan jo puolessa välissä vaihtoa. Pikku hiljaa sen huomaa, että arki on arkea missä päin maailmaa tahansa ja sen marenkikuoren alta ei aina paljastukaan lisää maistuvaa. Ranskalaisille on todella tärkeää selkeästikin se, että helpotuksia annetaan vaan pienessä määrin ja ulkomaalaisen pitääkin hieman hikoilla ja tuntea itsensä ulkopuoliseksi, mikäli ranskaa ei puhu ja käytä täydellisen oikein. Välillä on turhauttavaa, kun haluaisi ilmaista itseään, mutta ihmiset eivät suostu kuuntelemaan hidasta ranskaa, vaan pitäisi osata puhua nopeasti ja kuten todettua täydellisesti.

Välillä tuntuu, että meitä suomalaisia pidetään jonakin alkukantaisena kansana, hulluina itsensä kiduttajina, jotka ehdoin tahdoin ovat halunneet jäädä asumaan jonnekin, missä asuminen ei ole mahdollista ilman kärsimyksiä. Ainakin nämä ranskalaiset työtuttavani eivät aivan ole perillä suomesta tai suomalaisuudesta eikä heitä itse asiassa ihan kamalasti edes kiinnosta tietää suomalaisuudesta.

Mielestäni tämä kiteytyy hyvin työkaverini kysymykseen: "Syödäänkö Suomessa koiria vai ei?" Ja kun vastaus oli "Ei me emme syö koiria." lopahti kiinnostus.

Pääosin täällä asuvat ovat myös kohteliaita ja iloisia kuullessaan kun joku selkeästi ei ranskalainen puhuu heille ranskaa. Toiset eivät niinkään ja mikäli lause menee ohi ja pyydät toistamaan sen hitaasti eikä tämänkään jälkeen vielä oikein ymmärrystä synny palaa puhenopeus kolmannella kerralla jälleen nopeaksi.

Töissä on ollut pääosin mukavaa ja oppimista on todellakin tapahtunut. Carene väitti alussa ettei juuri puhu englantia, mutta varsinkin meidän työskennellessämme kahdestaan löytyy tarvittaessa apua englannin kielestäkin. 

Osaavat Ranskalaiset kuitenkin jotakin suomalaista arvostaakin, tosin uskon että kaikki täällä eivät tiedä, että heidän rakastamansa peli "Mölkky" on suomalainen saati Päijät-Hämäläinen (siis syntymäpaikkani) keksintö. Aitä kuitenkin täällä näkyy pelattavan useassa eri paikassa ihan pienistä lapsista niihin sellaisiin harmaantuneisiin herroihin, vaikka jälkimmäisillä taitaa vielä suosiossa olla myös se perinteinen petanque-peli.