Kotona! Mitä jäi käteen vaihtojaksosta Lyonissa?

Vihdoinkin Suomessa! Nyt on takana kaksi kuukautta työssäoppimista ja palattu Suomeen. Erilaistahan se oli kuin kuvittelin ja välillä käytiin aika synkissäkin tunnellmissa, mutta päällisin puolin oli kuitenkin kukava ja antoisa reissu. Oli todella mukavaa, että meidän kahden suomalaisen työpaikat olivat niin lähekkäin, että vietimme yhteisen lounastauon lähes joka päivä. Samalla tietysti purimme alkupäivän tunnelmia, yleisiä fiiliksiä ja välillä ihmettelimme ranskalaisten kummallisuuksia.

Työssäoppiminen tapahtui kohdallani 9-12 ja 13-17 välillä maanantaista perjantaihin. Työpaikallani valmistettiin pomoni mallistoa, asiakastöitä ja tilaustöitä muille merkeille ja suunnittelijoille. Ohjeistusta ei aina saanut, mutta kyllä jossain vaiheessa sitten selvisi, että mitä sitä pitäisi tehdä. Ilmeisesti tämä on ranskalaisille tyypillistä, sillä olen aikaiseemminkin törmännyt ihmisten ihmetykssen siitä, ettei ohjeita tipu, tai että ohjeistus on puutteellista.

Työpaikallani kieli oli Ranska ja hyvin vähäinen Englanti. Alussa oli vaikeaa ymmärtää ihmisten puheita, sillä puhuttu arkipäivän Ranska on hyvin erialaista, kuin esimerkiksi oppikirjoissa oleva Ranska. Loppua kohden tietysti aloin itsekin puhumaan enemmän arkipäivän "nuorten" ranskaa, mutta kyllä välillä hauskuutta herätti heidän mielestään alkukantaiset ilmaisut, jotka ranskan tunnilla esiteltiin hyvinkin nykyaikaisina. Mutta niin kai se on aina silloin, kun puhuja ei ole natiivi! Virheitä sattuu ja niistä oppii, eikä ne virheet ole maata kaatavia asioita, kunhan nyt ei loukkaa virheillään ketään.

Työskentely Ranskassa on myös aika erilaista. Toki Suomessakin ollaan ahkeria, tarkkoja ja tehokkaita työssä, mutta ainakin omalla työpaikallani oli tämän kaiken lisäksi se jokin "Je ne sais quoi", asia jota ei oikein osaa selittää millään. Meininki on rentoa, mutta laatuvaatimukset ja työskentelytavat ovat ainakin omalla työpaikallani todella korkeat. Toisaalta välillä tuntui siltä, että olivatkohan he nyt kuitenkaan tietoisia siitä, että ihan kaikkea ei tarvitsisi puolestani tehdä, vaan osaamista löytyy myös tästä pääkopasta ja näistä käsistä. Välillä huvitti kun esimerkiksi piti ommella kangasmerkki kiinni johonkin niin merkki oli kiinnitetty nuppineuloilla...joka ikiseen tuotteeseen, vaikka sinänsä yksikin merkattu tuote olisi riittänyt. 

Yksi oudohko asia työpaiviin liittyen on tietenkin tuo kahdeltatoista alkava lounastauko, jolloin lähes koko Ranska pysähtyy nauttimaan lounasta samaan aikaan ravintoloissa, kotona tai työpaikoilla. Sen jälkeen palataan töihin, eikä välttämättä taukoja ole, kuin ehkä hyvin pikainen kahvinjuonti. 

Ravintolathan muutenkin, ainakin Lyonissa, ovat usein auki vain lounaalla( viimeistään kahden kolmen aikaan ikkunaluukut ja metallisäleiköt peittävät katukuvan) ja seuraavan kerran noin iltakuudelta joskus puoleen yöhönkin avoimina, mutta etsiessä paikkaa syödä esimerkiksi viideltä voi paikan löytäminen olla tuskaisen tien takana ja tällöinkin satat löytää itsesi noutopizzeriasta tilaamasta nälkääsi helpottamaan pizzaa kotiisi, sillä todellakin ravintolat ovat lähes poikkeuksetta täysin suljettuja.

Toki Ranskassakaan ei nälkään kuole, kunhan vain suostuu tinkimään hueman siitä, mitä syö, eikä pizzassakaan ole sinänsä mitään vikaa!